Heinz-Juhani Hofmann: Maailmantappaja
monologiooppera joukkomurhaajasta laulajalle, soitinyhtyeelle ja elektroniikalle, kesto 50 min
kantaesitys 2018, WHS Teatteri Union
Ooppera kuvaa yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneen ihmisen syöksymistä häpeän, itseinhon ja masennuksen umpikujaan, josta ainoana ulospääsytienä näyttäytyy äärimmäinen väkivallanteko, joukkomurha. Teoksessa syväluodataan syrjäytymiseen johtavia syitä: Miten ja miksi näin tapahtuu? Mitkä mekanismit kulttuurissamme johtavat yksilön kokonaisvaltaiseen syrjäytymiseen? Kuinka syrjäytymisestä voi tulla niin totaalista, lopullista, että ihminen kieltäytyy kaikesta avusta, kääntää vihansa ja pahan olonsa kohti ulkomaailmaa tuhoten itsensä ja kaikki muut?
Heinz-Juhani Hofmann, Teksti & musiikki
Jaakko Nousiainen, Ohjaus
Eetu Lipponen, Videolavastus
Annika Fuhrmann, solisti
Varjo Ensemble, joht. Taavi Oramo:
Turkka Inkilä, huilu
Saara Olarte, harppu
Kari Olamaa, viulu ja alttoviulu
Johanna Tarkkanen, sello
© Tani Simberg
”Hofmannille tyypillisen virtuoottisen vokaalipyrotekniikan sijaan laulajan osuudessa korostui nyt entistä enemmän naturalistisuus. Maanisesta pajatuksesta ja hirtehisestä staccato- riehunnasta Hofmann ei ole luopunut, mutta musiikkimaisuus on työntynyt sivummalle esiintymisen ja tekstilähtöisyyden tieltä. Kirkaisut, hulluuteen kurottelevat sävelkulut ja laaja elektroninen keinovaranto pusertuvat esiin tekstistä kuin itsestään. Annika Fuhrmann osoitti olevansa Piia Komsin kaltaisten Hofmann-tulkkien veroinen uskalikko, joka naulitsi katsojan penkkiin intensiivisellä roolityöllään. Video suurensi eteemme
päähenkilön kasvoilla tapahtuvan toivon ja epätoivon kamppailun.”
Auli Särkiö, Rondo (22.1.2018)
“Maailmantappajan solisti on sopraano Annika Fuhrmann, joka tulkitsee Hofmannin
äärimmäisyyksiin menevää musiikkia vahvasti heittäytyen ja samalla tarkasti keskittyen. Musiikillisiin äärimmäisyyksiin vie teoksen aihe: Hofmann tutkiskelee joukkomurhaan ajautuvan yksilön vaikuttimia ja sisäistä elämää. (…) Annika Fuhrmann eläytyy yhteiskunnasta ulos ajautuneen joukkomurhaajan sisäiseen kaaokseen, ja hänen äänessään kuvastuvat milloin kylmä viha ja halveksunta, milloin hysteriaan johtava paniikki. Hofmannin musiikissa nämä kuvastuvat laajalla
keinovalikoimalla, sillä uhkaava hiljaisuus voi milloin tahansa räjähtää hälyisäksi rähinäksi.”
Samuli Tiikkaja, Helsingin Sanomat (19.1.2018)