- Annika Fuhrmann (suomeksi)

BRECHT / EISLER / DESSAU: LAULUJA MAANPAOSTA

Yhden naisen kiertävä esitys, jossa pohditaan saksalaisuuteen liittyviä ylisukupolvisia syyllisyyden, häpeän ja surun tunteita, Suomen roolia natsi-Saksan liittolaisena sekä nykypäivän poliittista ilmapiiriä Euroopassa ja maailmalla.

Esityksen runkona toimivat itävaltalaisen Hanns Eislerin (1898 – 1962) ja saksalaisen Paul Dessaun (1894 – 1979) kirjailja Bertolt Brechtin (1898 – 1956) teksteihin sävelletyt laulut. Laulut ovat syntyneet vuosina 1933 – 1948 kirjailijan ja säveltäjien ollessa maanpaossa ympäri Eurooppa sekä Yhdysvalloissa. Ne kommentoivat terävästi ja koskettavasti natsien valtaannousua, fasismia, sotaa ja pakolaisuutta – ja ovat tänä päivänä jälleen pelottavan ajankohtaisia.

Esityksessä kuljetaan Brechtin matkassa 1930-luvun alun Berliinistä Tanskan kautta Suomeen, Suomesta Yhdysvaltoihin ja sieltä takaisin sodan jälkeiseen Itä-Saksaan. Laulujen välissä on tilaa kysymyksille, kuten:

Miksi vielä 1930-luvun Saksassa natseja pidettiin lähinnä surkuhupaisana ja vaarattomana poliittisena liikkeenä. Löytyykö tästä yhteneväisyyksiä nykypäivän Eurooppaan, jossa radikaalin oikeiston puolueista on tullut jälleen salonki- ja hallituskelpoisia?

Hanns Eislerin ja Paul Dessaun musiikki sekä Bertolt Brechtin tekstit luovat näille ja muille polttaville kysymyksille väkevän kehyksen.

Esityksen kieli on saksan ja suomen sekoitus. Pelkistetyn orkesterin virkaa hoitaa 1930-luvun Saksassa rakennettu matkaharmooni. Yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan kaunis soitin sopii hyvin Brecht-laulujen tunnelmaan. Lisäksi soitin muuntuu kätevästi matka-arkuksi, jolloin se toimii vertauskuvana paolle.

Esityksen täysimittainen kesto on n. 60 min ilman väliaikaa. Tulevat esitykset löytyvät kalenterista.

”Koko-teatterin yleisö puhkeaa raivokkaisiin aplodeihin kuunneltuaan sitä ennen runsaan tunnin keskittyneen hiljaisuuden vallassa Annika Fuhrmannin esittämiä Bertolt Brechtin ja hänen hovisäveltäjiensä Hanns Eislerin ja Paul Dessaun enimmäkseen 1930- ja -40-luvulla tekemiä pakolaisaiheisia lauluja. Monipuolisena laulajana ja äänitaiteilijana tunnettu Fuhrmann säestää itseään Saksassa 1930-luvulla tehdyllä matkaharmoonilla. Sen patinoitunut sointi saa historian havisemaan, ja samalla se toimii koko illan tunnelmaa symbolisestikin kiteyttävänä teatterilavasteena.

Suomalais-saksalaiset juuret omaava Fuhrmann esittää kappaleita tässä kiertävässä esityksessään osin suomeksi, osin saksaksi. Hänen laulunsa on selkeää ja lyyrisen kaunista, mutta samalla etenkin saksaksi laulaessa brechtiläisen kommentoivaa ja paikoin veret pysäyttävän dramaattista. […] Kappaleiden välillä Fuhrmann kertoo siitä, mihin tekijöiden elämän ja maailmantilanteen ajankohtiin kappaleet liittyvät. Samalla kertautuu tärkeällä tavalla, miten suhtautuminen natsien näkemyksiin muuttui Saksassa ja Suomessa ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen. Erityistä painoa saavat juutalaisvainot ja muu vähemmistöihin liittyvä sorto. Selväksi käy myös, miten monet Brechtin tekstien huomioista sopivat hyvin kommentoimaan yhtä lailla Venäjän nykyistä totalitarismia ja yhä vahvemmin eri maissa tilaa saavan äärioikeiston arvomaailmaa – ja sitä, miten meillä Suomessakin yhä useammat puhuvat tämän ajan pakolaisista.

Sisällöllisessä rankkuudessaan ja minimalistisessa tyylikkyydessään vaikuttavan esityksen eetos tiivistyy etenkin kappaleeseen Saksalaisen äidin laulu (1943). Siinä katuva äiti suree, kuinka tuli itse kannustaneeksi poikaansa turman tielle. Samalla kun valikoiman rankimpaa päätyä edustaa natsien irvokkaita rotulakeja kommentoiva Balladi ”juutalaishuora” Marie Sandersista (1937) , vastarinnan toivoa heijastaa encorena kuultu Rauhanlaulu (1950), jonka päivitetyssä sanoituksessa listataan juuri nyt kärsimystä tuottavia sotia.”