DOUBTS
Dramatisoitu nykymusiikkiesitys ihmisäänelle ja käyrätorvelle, Kantaesitys Teatteri Höyhentämö 2014, prosessi jatkuu
DOUBTS on vuonna 2014 Berliinissä toimivan käyrätorvisti Elena Kakaliagoun kanssa käynnistämä projekti, jonka tarkoitus on tuoda taiteilijan inhimillinen ja epävarma puoli yleisön eteen. Se on luonteeltaan tutkiva ja osallistava hanke, joka toteutetaan yhteistyössä säveltäjien sekä yleisön kanssa.
Projektin idea on kummunnut klassisen musiikin esitystradition kyseenalaistamisesta sekä omien epävarmuuksien tutkimisen halusta. Täydelliseen suoritukseen ja virheettömyyteen tähtäävä esitys tuntui puuduttavalta ja teennäiseltä. Sen sijaan meitä kiinnosti, mitä tapahtuu, kun esiintyjä on lavalla avoimempi, rehellinen ja myös virheellinen itsensä.
Työryhmä (2014):
Annika Fuhrmann, ihmisääni
Elena Kakaliagou, käyrätorvi
Jaakko Nousiainen, ohjaus
Nikas Pöllönen, valot
Kalle Autio, säveltäjä
Heinz-Juhani Hofmann, säveltäjä
Jukka Kääriäinen, säveltäjä
Dionysios Papanicolaou, säveltäjä
Lefteris Veniadis, säveltäjä
Ville Vokkolainen, säveltäjä
© Jaakko Nousiainen
”Doubts”-esityksen genreä on vaikea tarkkaan määritellä Höyhentämön intiimillä näyttämöllä. Helpompaa on kuvata sen työprosessia: ’dramatisoitu nykymusiikkikonsertti’. Vaikka musiikki on esityksen perusta ja materiaali, sitä käsitellään uuden teatterin keinoilla.
Esityksen teemana on epävarmuus – aluksi erityisesti muusikoiden, Annika Fuhrmannin ja Elena Kakaliagoun, epävarmuus. Jo lippujonossa katsojia kuitenkin haastetaan mukaan: heitä pyydetään kirjoittamaan omat epävarmuutensa lapulle. Tämä osoittautuu yksinkertaiseksi mutta tehokkaaksi tavaksi avata katsojille henkilökohtainen näkökulma aiheeseen.
Kokonaisuudessaan esitys tuntuu raikkaalta. On erityisen ilahduttavaa nähdä Helsingissä uuden musiikkiteatterin parissa tehtävää laadukasta ja rohkeaa työtä. Fuhrmann ja ohjaaja Jaakko Nousiainen näyttävät löytäneen lupaavan oman tilansa ilmaisulleen.
Dramatisointi tuo musiikkiin liikettä ja yhteyksiä. Musiikki ottaa kantaa ja välttää nykymusiikille toisinaan tyypillisen jäykkyyden. Samalla muusikoiden ja dramaturgin rooli korostuu osana esitystä. Yksittäiset kappaleet sulautuvat luontevasti toisiinsa, joten katsojalle ei välttämättä ole tärkeää, kenen sävellys kulloinkin soi. Säveltäjien teokset ovat osa laajaa ja monipuolista kokonaisuutta, jossa Fuhrmannin ääni ja Kakaliagoun käyrätorvi ovat pääosassa.”
Dante Thelestam, HBL 27.10.2014