Annika

Annika Fuhrmann on monipuolinen laulaja, muusikko ja äänitaiteilija, joka on omimmillaan etenkin kokeellisen musiikkiteatterin, äänitaiteen, improvisaation ja nykymusiikin kentällä. Annika on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Viime vuosina hän on pyristellyt aktiivisesti irti klassisen laulun koulutustaustaan. Teknisen täydellisyyden sijasta häntä kiinnostaa ihmisäänen monipuolinen käyttö ilmaisuvälineenä, jolla on suora ja konstailematon yhteys kuulijaan.

Annika on kantaesittänyt useita hänelle sävellettyjä teoksia ja esiintynyt poikkitaiteellisissa projekteissa eri alojen taiteilijoiden kanssa. Lisäksi hän on säveltänyt ja äänittänyt useita ääniteoksia YLEn Ääniversumi-ohjelmaan. Hän on levyttänyt mm. Luciano Berion Sinfonian kahdeksalle sähköisesti vahvistetulle lauluäänelle ja orkesterille Hannu Linnun johtaman RSO:n kanssa. Annika on esiintynyt mm. Tokyo Wonder Site Experimental -festivaalilla, Lontoon Grimeborn Festival of New Operassa, Rencontres des musicales de Vézelay -festivaalilla (Ranska), Musica Novassa, Tampere biennalessa, Helsingin oopperakesässä, Kamarikesässä, Kokkolan oopperakesässä ja Helsingin juhlaviikoilla.

Tällä hetkellä Koneen Säätiö tukee Annikan taiteellista työskentelyä.

Sopraano Annika Fuhrmann selviää kaikesta ilmiömäisesti. Hänet on jo aiemmin tunnettu laulun rajoja laajentavana äänitaiteilijana, ja tällä tulkinnalla hän ampaisee nykyoopperan tekijöiden kärkeen.

Rondo

Annika Fuhrmann osoitti olevansa Piia Komsin kaltaisten Hofmann-tulkkien veroinen uskalikko, joka naulitsi katsojan penkkiin intensiivisellä roolityöllään.

Rondo

Annika Fuhrmannin metallisen selkeä, monivivahteinen sopraano ulottui höytyvänpehmeästä, hellästä kuiskinasta naiivin irvokkaaseen määkynään ja voimallisiin lauluaksentteihin – Pierrot lunairen nyanssit tulevat harvoin näin merkityksekkäästi esiin.

Amfion

Musiikillisesti esitys oli erinomainen: Schönberg oli suuressa määrin värisäveltäjä, mikä 12-sävelkauhistelun keskellä jää usein huomaamatta. Fuhrmannin puhelaulu oli luontevaa ja vapaa eikä noloa koilotusta, jota oopperasopraano vääntää puheen ja sävelkorkeuksien kesken.

Helsingin Sanomat