DOUBTS

Dramatisoitu nykymusiikkiesitys ihmisäänelle ja käyrätorvelle, Kantaesitys Teatteri Höyhentämö 2014, prosessi jatkuu

DOUBTS on vuonna 2014 Berliinissä toimivan käyrätorvisti Elena Kakaliagoun kanssa käynnistämä projekti, jonka tarkoitus on tuoda taiteilijan inhimillinen ja epävarma puoli yleisön eteen. Se on luonteeltaan tutkiva ja osallistava hanke, joka toteutetaan yhteistyössä säveltäjien sekä yleisön kanssa.

Projektin idea kumpusi alunperin klassisen musiikin esitysnormien kyseenalaistamisesta sekä omien epävarmuuksien tutkimisen halusta. Täydelliseen suoritukseen ja virheettömyyteen tähtäävä esitys tuntui puuduttavalta ja teennäiseltä. Sen sijaan meitä kiinnosti, mitä tapahtuu, kun esiintyjä on lavalla avoimempi, rehellinen ja myös virheellinen itsensä.

Työryhmä (2014):
Annika Fuhrmann, ihmisääni
Elena Kakaliagou, käyrätorvi
Jaakko Nousiainen, ohjaus
Nikas Pöllönen, valot
Kalle Autio, säveltäjä
Heinz-Juhani Hofmann, säveltäjä
Jukka Kääriäinen, säveltäjä
Dionysios Papanicolaou, säveltäjä
Lefteris Veniadis, säveltäjä
Ville Vokkolainen, säveltäjä

© Jaakko Nousiainen

”Ei ole aivan helppoa määritellä esityksen Doubts genreä Höyhentämön pienellä teatterilavalla. Helpompi on selittää työprosessi: ’dramatisoitu nykymusiikkikonsertti’. Lähtökohtana ja materiaalina on selkeästi musiikki, mutta sitä käsitellään uuden teatterin välineillä.

Esityksen teema on epävarmuus – aluksi erityisesti muusikoiden, Annika Fuhrmannin ja Elena Kakaliagoun, epävarmuus. Kuitenkin jo heti lippujonossa kysymys kääntyykin yleisöön: kirjoita omat epäilyksesi paperilapulle. Tämä osoittautuu yksinkertaiseksi, mutta tehokkaaksi tavaksi antaa katsojille henkilökohtainen näkökulma.

Kokonaisuutena esityksen asenne tuntuu raikkaalta. On erityisen ilahduttavaa nähdä Helsingissä lahjakasta työtä uuden musiikkiteatterin parissa. Fuhrmann ja ohjaaja Jaakko Nousiainen näyttävät löytäneen lupaavan nichen työskennellä.

Draamatisointi antaa musiikille liikettä ja yhteyden. Musiikki ottaa kantaa luontevasti ja välttää ansat, joita nykymusiikin jäykät esitykset saattavat tarjota.

Samalla korostetaan muusikoiden ja dramaturgin roolia esityksessä. Yksittäiset kappaleet sulautuvat tiiviisti yhteen, joten katsojalle on jossain määrin yhdentekevää, kenen kappale juuri nyt soi. Säveltäjien teokset ovat vain yksi osa monipuolista materiaalia. Keskiössä ovat Fuhrmannin ääni ja Kakaliagouksen käyrätorvi.”

Dante Thelestam, HBL 27.10.2014